Irkun toiset juoksut alkoivat tänään. Irkku poti viimeisen viikon ÄRSYTTÄVIÄ PMS-oireita. Murrasi Ronille kokoajan, mökötti sängyn alla, mourusi huomiota, kiljui taas ulos mentäessä, liimautui iholle ihan kokoajan ja hillui ihan hulluna kokoajan. Nyt kun juoksut vihdoin alkoivat se vaan mököttää ja nukkuu. Ei ole meidän naisten elämä kyllä helppoa. 🙂 Tosin Hra L:lla taitaa olla meidän molempien PMS-aikaan aika vaikeaa myös… 😀
Ronista sen verran, että Ronihan sai muutama viikko sitten ensimmäisen agilitynollansa. Lisää täältä. On se helppoa omistaa koiria, kun muut harrastaa niiden kanssa. 🙂 Olin itse tuona viikonloppuna kavereiden kanssa mökillä eli en itse ollut paikalla todistamassa tätä menestystä. Olenkin nyt pikkuhiljaa siirtymässä itse sivuun Ronin agilityharrastusta ajatellen ja nyt on Irkku ollut jo aktiivisemmin mukana omissa treeneissä Juoksut tosin aiheuttaa nyt joulutauon siihenkin. 🙂
Ronilla alkoi Marikan toissa lauantaisen vierailun jälkeen pallokielto. Se oli kokoajan ihan ylikierroksilla ja stressaantuneen oloinen. Kotonakaan se ei osannut rauhoittua. Puhuttiin asiasta Marikan ollessa meillä kylässä, jolloin Hra L paljasti pelanneensa Ronin kanssa pallolla päivittäin, toisinaan jopa 3 TUNTIA! Miettikää. Kai sitä nyt kuka tahansa olisi vähän stressaantunut. Hyväähän tämä minun hyvinkin kehityskelpoinen keponi oli ajatellut. No, nyt on pallot piilossa ja Roni todella paljon rauhallisempi.
Ollaan nyt joulua ajatellen kyläilty Ronin ja Irkun kanssa jonkun verran ihan treenaus mielessä. Käytiin tuossa taannoin kummipoikaani moikkaamassa koirien kanssa ja kyllä tuota Ronia saa aina vaan ihailla, kun se on lasten kanssa. 8-kuinen Aatos-poika tarttui Ronia välillä hännästä ja taputti ei niin nätisti, mutta Roni vaan katsoo minua kuin sanoisi ”voitko pliis auttaa.” Ja minähän autoin. 🙂 irkku nyt oli hiukan hankalampi tapaus pitää kurissa, kun se olisi niin kauheasti halunnut vaan pussailla Aatoksen kanssa. Aatos piti vaan suuta auki ja irkku antoi kielareita. Aatoksen äiti vaan kuvasi videota pojan isää varten, kuinka vastustuskykyä kasvatetaan. 😀 Samaten kävimme lenkillä ystäväni ja hänen 4,5 -vuotiaan poikansa kanssa ja Mio-poika halusi taluttaa Roni-koiraa. Roni käveli niin nätisti, että luulisi sen olevan paremminkin koulutettu koira. Katseli aina välillä taakseen, että tuleeko se sieltä. Samaisella lenkillä päästimme koirat pellolle juoksentelemaan ja Mio juoksenteli siellä koirien kanssa eikä Roni jahdannut yhtään. Auta armias jos ystäväni olisi tehnyt saman, olisi hänen vieressään pomppinut ja riekkunut erittäin saalisviettinen parsonpoika. 🙂 Tällä viikolla kävimme myös työkaverini luona kyläilemässä. Molemmat koirat käyttäytyivät melko hyvin, mitä nyt Roni bongasi pesäpallon vaatehuoneen peränurkasta. Sillähän piti sitten pelailla koko vierailun ajan. 🙂
Mitäköhän muuta meidän elämään kuuluisi. Hmmm. Edelleen asustellaan meidän ihanaisessa yksiössämme, mutta valoa näkyy tunnelin päässä. Meille ehkä pian vapautuu kauan odottamamme kaksio. Jihaa! Joulu tulee lujaa vauhtia ja minun jännitykseni lisääntyy. Pitää meinaan silloin tuon meidän stressiperse- Ronin ja juoksuisen Irkun kanssa kyläillä pitkin Suomea. No Irkku vaan visusti Fleksi päähän ja Ronille tarvittaessa kuonokoppa päähän. Olen jo ”tuunannut” sitä niin, että se pystyy ottamaan nakin palasia sieltä raosta, mutta ei kykene näykkimään. Menemme onneksi omalla autolla kyläpaikkoihin niin saa häkinkin mukaan helposti. Ensin menen Järvenpäähän, sieltä mummolaan ja sieltä sitten Rovaniemelle Hra L:n porukoille. Näissä kaikissa paikoissa on siis uroskoira, joten HIUKAN tarttee säätää… No mutta sitten ei tarttekaan hetkeen mennä mihinkään stressailemaan. Tai no, ajateltiin me Hra L:n kanssa lähteä Lontoossa käymään tammikuussa, mutta koirat saa mennä johonkin mukavaan paikkaan hoitoon. 🙂
1 kommentti so far
Jätä kommentti
Roniris's Weblog 
Kiva lueskella teidän touhuja. Toi joulukyläily on kyllä tuttua hommaa meillekin. Ollaan kaikki aina ihan poikki kun joulu on ohi. Upi eniten 😉
kommentti Kirjoittanut Kaisa & Upi 10 joulukuun, 2008 @ 11:30 am