Roniris’s Weblog

Olen kyllä NIIIIN laiska! En ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen.En edes muistanut salasanaa vaan piti kokeilla monta kertaa ennenkuin osui oikein. No vapaaehtoistahan tämä onkin. 🙂

Mitäs sitä kertoisi kuluneesta 3kk:sta. Ööö… Ainakin sen voi mainita, että perheeseemme saapuu kolmas kaksijalkainen lokakuun alussa (arvioitu laskeutumisaika). Meidän perheessämme siis puhaltaa muutoksen tuulet. Ihanaa!! 🙂

Sitten koiriin…  Irkulla oli tuossa kolmannet juoksut ja tällä kertaa Roni menia aivan sekaisin Irkun tuoksuista. Tärppipäivinä Irkku oikein tyrkytti itseään Ronille ja Roni hyppäsi selkään, kun kerran rouva niin sitä tavaraa tarjosi. Jopa niin paljon, että siihen  piti moneen kertaan puuttuakin. No, onneksi sitä ei kestänyt kuin muutaman päivän. Muuten Irkku oli entisellään juoksuisena, möksötti ja söi. 🙂 Tuttu tunne.

Hra L on aloittanut Irkun kanssa agilityharrastuksen nyt ihan viikottain mun ja Ronin kanssa samassa ryhmässä. Ihana koko perheen yhteinen harrastus. 🙂 Saa vaan nyt nähdä, että kuinka kauan jaksan juosta Ronin perässä eli milloin tulee koirien vaihdon aika. Irkun kanssa kun ei vielä tarvitse sen kummemin juosta. Katsellaan.

Minä en  ole enää meidän perheen ainoa hoitsu. Irkusta on tullut terapiakoira. Se on jo kahdesti käynyt meillä töissä antamassa lapsille tassuterapiaa. Huomenna olisi tarkoitus tuoda se vielä kerran käymään täällä, yleisön pyynnöstä. 🙂

Eräänä kauniina päivänä Roni karkasi Hra L:n kanssa lenkillä ollessaan. Jotenkin kummasti se sai ensimmäistä kertaa elämässään vedettyä päänsä pois pannasta. Hra L väittää Ronin suunnitelleen koko homman. Fiksu otus, jos näin on. Hralla ei ollut edes puhelinta mukana eikä Roni tietenkään antanut kiinni itseään jahtaavalle kiukkupussille. Hra sitten jätti Ronin juoksentelemaan kadulle hakiessaan puhelimen sisältä. Minä olin onneksi lähettyvillä (en ole koskaan juossut nopeammin 500metriä. Juhlakengissä.) ja tulin ottamaan Ronin puolen tunnin jahtaamisleikin päätteeksi kiinni. Käskin sen istumaan ja pujotin pannan kaulaan. Kuinka yksinkertaista. Roni taisi hölmistyä, kun yhtäkkiä minä olin paikalla, vaikka oli just kiva ”leikki” raivostuneen Hra L:n kanssa kesken. 😀 Positiivista tapahtuneessa oli se, että Roni ei käynyt rähjäämässä kuin yhdelle koiralle ja haukkumassa yksiä remonttimiehiä. Ketään se ei purrut eikä jahdannut ja pysyi kokoajan 15 metrin säteellä Hra L:stä. Ei se siis ihan raivohullu voi olla. Ei raasu uskalla ilman tukijoukkoja olla kovis.

Oltiin juhannuksena Rovaniemellä Hra L:n porukoiden luona ja oli ihanaa! Kahtena päivänä käytiin lenkillä heidän ”korpikodin” maisemissa ja päästiin lenkkien jälkeen savusaunaan. Irkku oli siellä melkein koko ajan irti ja Roni pitkässä fleksissä. Ronikin olisi muuten voinut olla irti, mutta Mosku-koira oli vaijerin päässä kiinni ja Ronin jatkuva räkytys iholla olisi ollut epistä sitä kohtaan. Irkku ei paljon itseään monta kertaa isompaa Moskua kumarrellut. Irkku kävi reteesti syömässä Moskun ruuat ja vielä komensi Moskua pois kipolta. Karhukoira Mosku ei asiasta mitään piitannut, oli vaan iloinen kaverista. Hassu otus. 🙂  Meidän hurrrjaaakin hurrrjempi metsästyskoiramme Roni pelkäsi maassa sätkivää särkeä, vaikka Moskulle piti esittää kovista. Ei uskaltanut raukkariepu mennä puolta metriä lähemmäs sitä särkeä…

Käytiin myös parin tunnin tarpomislenkki suolla hyttysten syötävänä. Reidet huusi ”antakaa armoa!”, mutta silti oli ihanaa. Rakastun Lappiin kerta kerralta enemmän. Meidän olisi tarkoitus viettää Hra L:n isyysloma Rovaniemellä tammikuussa, jolloin nähdään onko minusta joskus elämään pohjoisessa vai ei.  Mietimme nimittäin tosissamme sinne muuttamista.

Paluumatkalla ajoimme ensin Ouluun muutamaksi tunniksi Hra L:n siskon luo, jossa lapset leikitti koiria koko sen ajan. Taas saa tuota Ronia hämmästellä lasten kanssa. Se heti lopetti hihnassa vetämisenkin, kun tajusi pienen ihmisen olevan remmin toisessa päässä. Suloinen otus.Oulusta ajoimme Vaasaan ja olimme ekaa kertaa hotellissa yön koirien kanssa. Roni tuli kylpyynkin meidän kanssa ja oli ihan onnessaan, kun tässä kyläpaikassa pääsee sisälläkin uimaan. 😀

Vaasasta ajoimme minun isän luo. ”Pappa” oli tehnyt pihaan ihan Ronia varten pienen pienen lammen muovituksineen kaikkineen. Roni siinä sitten uiskenteli varmaan yhteensä pari tuntia koko vierailumme aikana. Ei ihme, että ”Pappala” on Ronin mielestä paras paikka koko maailmassa. Irkku taas nautiskeli siitä,että sai nukkua ”Papan” vieressä koko yön. Isäni huoneeseenhan ei siis saa koirat mennä, eikä Irkkukaan alunperin saanut, muttei sitä kuulemma jaksa joka yö sängystäkään häätää. 😀

Minun isäni huolehtiessa koirista, me kävimme kuuntelemassa Faith No Morea Helsingin Kaisaniemessä. Oli mukavaa, joskin olimme melko väsyneitä reissustamme. Kyllä kannatti myöhästyä neuvolasta lippuja varatessa. 😀

Tässä kai lyhykäisyydessään meidän eloa ja oloa tällä hetkellä. Kirjoittelen taas joskus, jos jaksan.  

ps. Sain juuri tiedon, että Michael Jackson on kuollut. Oikeesti aika järkyttynyt olo.