Filed under: Elämää
Irkku tuli omalla tyylillään mukaan
- Roni muuttoapuna
Miten mä muka mahdun tonne. 🙂
Piti tulla tännekin pikaisesti hehkuttamaan meidän Äksy Puksu Roniamme. Alkuviikosta meillä oli kylässä hra L:n kaveripariskunta 8-vuotiaan tyttärensä kanssa. Ja voi tuota Ronia, kun se on niin nätisti aina lasten kanssa. Pikkuneiti leikki Ronin Råtta-leluilla, kun ei meillä muita leluja ole kuin koiranleluja. Kerran vain jouduin sitä kieltämään, ettei saa kädestä ottaa ja se oli siinä. IHANA!
Tänään sattui toinen ilonaihe, kun olimme metsässä lenkillä ja vastaamme tuli noin 200metrin päässä koira. Kutsuin koiria luokse ja Roni tuli luokseni heti! Irkku ei tullut, mutta Irkun kanssa se ei olekaan niin tarkkaa, kun se kuitenkin tulee kunhan ehtii eikä tee mitään. Jee Jee!
Illalla Roni pääsee Ihana-Marikan kanssa agilitaamaan, harjoittelemaan kisoja varten. Irkku lähtee reissuun mukaan seuraneidiksi. Kyllä lomalla on kivaa! 🙂
Filed under: Uncategorized
Olen kyllä NIIIIN laiska! En ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen.En edes muistanut salasanaa vaan piti kokeilla monta kertaa ennenkuin osui oikein. No vapaaehtoistahan tämä onkin. 🙂
Mitäs sitä kertoisi kuluneesta 3kk:sta. Ööö… Ainakin sen voi mainita, että perheeseemme saapuu kolmas kaksijalkainen lokakuun alussa (arvioitu laskeutumisaika). Meidän perheessämme siis puhaltaa muutoksen tuulet. Ihanaa!! 🙂
Sitten koiriin… Irkulla oli tuossa kolmannet juoksut ja tällä kertaa Roni menia aivan sekaisin Irkun tuoksuista. Tärppipäivinä Irkku oikein tyrkytti itseään Ronille ja Roni hyppäsi selkään, kun kerran rouva niin sitä tavaraa tarjosi. Jopa niin paljon, että siihen piti moneen kertaan puuttuakin. No, onneksi sitä ei kestänyt kuin muutaman päivän. Muuten Irkku oli entisellään juoksuisena, möksötti ja söi. 🙂 Tuttu tunne.
Hra L on aloittanut Irkun kanssa agilityharrastuksen nyt ihan viikottain mun ja Ronin kanssa samassa ryhmässä. Ihana koko perheen yhteinen harrastus. 🙂 Saa vaan nyt nähdä, että kuinka kauan jaksan juosta Ronin perässä eli milloin tulee koirien vaihdon aika. Irkun kanssa kun ei vielä tarvitse sen kummemin juosta. Katsellaan.
Minä en ole enää meidän perheen ainoa hoitsu. Irkusta on tullut terapiakoira. Se on jo kahdesti käynyt meillä töissä antamassa lapsille tassuterapiaa. Huomenna olisi tarkoitus tuoda se vielä kerran käymään täällä, yleisön pyynnöstä. 🙂
Eräänä kauniina päivänä Roni karkasi Hra L:n kanssa lenkillä ollessaan. Jotenkin kummasti se sai ensimmäistä kertaa elämässään vedettyä päänsä pois pannasta. Hra L väittää Ronin suunnitelleen koko homman. Fiksu otus, jos näin on. Hralla ei ollut edes puhelinta mukana eikä Roni tietenkään antanut kiinni itseään jahtaavalle kiukkupussille. Hra sitten jätti Ronin juoksentelemaan kadulle hakiessaan puhelimen sisältä. Minä olin onneksi lähettyvillä (en ole koskaan juossut nopeammin 500metriä. Juhlakengissä.) ja tulin ottamaan Ronin puolen tunnin jahtaamisleikin päätteeksi kiinni. Käskin sen istumaan ja pujotin pannan kaulaan. Kuinka yksinkertaista. Roni taisi hölmistyä, kun yhtäkkiä minä olin paikalla, vaikka oli just kiva ”leikki” raivostuneen Hra L:n kanssa kesken. 😀 Positiivista tapahtuneessa oli se, että Roni ei käynyt rähjäämässä kuin yhdelle koiralle ja haukkumassa yksiä remonttimiehiä. Ketään se ei purrut eikä jahdannut ja pysyi kokoajan 15 metrin säteellä Hra L:stä. Ei se siis ihan raivohullu voi olla. Ei raasu uskalla ilman tukijoukkoja olla kovis.
Oltiin juhannuksena Rovaniemellä Hra L:n porukoiden luona ja oli ihanaa! Kahtena päivänä käytiin lenkillä heidän ”korpikodin” maisemissa ja päästiin lenkkien jälkeen savusaunaan. Irkku oli siellä melkein koko ajan irti ja Roni pitkässä fleksissä. Ronikin olisi muuten voinut olla irti, mutta Mosku-koira oli vaijerin päässä kiinni ja Ronin jatkuva räkytys iholla olisi ollut epistä sitä kohtaan. Irkku ei paljon itseään monta kertaa isompaa Moskua kumarrellut. Irkku kävi reteesti syömässä Moskun ruuat ja vielä komensi Moskua pois kipolta. Karhukoira Mosku ei asiasta mitään piitannut, oli vaan iloinen kaverista. Hassu otus. 🙂 Meidän hurrrjaaakin hurrrjempi metsästyskoiramme Roni pelkäsi maassa sätkivää särkeä, vaikka Moskulle piti esittää kovista. Ei uskaltanut raukkariepu mennä puolta metriä lähemmäs sitä särkeä…
Käytiin myös parin tunnin tarpomislenkki suolla hyttysten syötävänä. Reidet huusi ”antakaa armoa!”, mutta silti oli ihanaa. Rakastun Lappiin kerta kerralta enemmän. Meidän olisi tarkoitus viettää Hra L:n isyysloma Rovaniemellä tammikuussa, jolloin nähdään onko minusta joskus elämään pohjoisessa vai ei. Mietimme nimittäin tosissamme sinne muuttamista.
Paluumatkalla ajoimme ensin Ouluun muutamaksi tunniksi Hra L:n siskon luo, jossa lapset leikitti koiria koko sen ajan. Taas saa tuota Ronia hämmästellä lasten kanssa. Se heti lopetti hihnassa vetämisenkin, kun tajusi pienen ihmisen olevan remmin toisessa päässä. Suloinen otus.Oulusta ajoimme Vaasaan ja olimme ekaa kertaa hotellissa yön koirien kanssa. Roni tuli kylpyynkin meidän kanssa ja oli ihan onnessaan, kun tässä kyläpaikassa pääsee sisälläkin uimaan. 😀
Vaasasta ajoimme minun isän luo. ”Pappa” oli tehnyt pihaan ihan Ronia varten pienen pienen lammen muovituksineen kaikkineen. Roni siinä sitten uiskenteli varmaan yhteensä pari tuntia koko vierailumme aikana. Ei ihme, että ”Pappala” on Ronin mielestä paras paikka koko maailmassa. Irkku taas nautiskeli siitä,että sai nukkua ”Papan” vieressä koko yön. Isäni huoneeseenhan ei siis saa koirat mennä, eikä Irkkukaan alunperin saanut, muttei sitä kuulemma jaksa joka yö sängystäkään häätää. 😀
Minun isäni huolehtiessa koirista, me kävimme kuuntelemassa Faith No Morea Helsingin Kaisaniemessä. Oli mukavaa, joskin olimme melko väsyneitä reissustamme. Kyllä kannatti myöhästyä neuvolasta lippuja varatessa. 😀
Tässä kai lyhykäisyydessään meidän eloa ja oloa tällä hetkellä. Kirjoittelen taas joskus, jos jaksan.
ps. Sain juuri tiedon, että Michael Jackson on kuollut. Oikeesti aika järkyttynyt olo.
Kylläpäs mä olen laiska kirjoittelemaan tänne yhtikäs mitään. Joskos sitä yrittäisi joskus olla vähän reippaampi. Näköjään tulee päiviteltyä tänne vain yövuoroissa. Nyt onkin ollut pitkä tauko yövuoroista.
Me ollaan muutettu!! Jihaa! Meillä on nyt sellainen 52 neliöinen kaksio kirjastohuoneella (oikeasti ”kirjastohuone” on osa olohuonetta, mutta se on eräänlainen välitila eli kirjastohuone). Uusi kotimme on aika erikoinen pohjaratkaisultaan, hankala sisustaa, mutta mielenkiintoinen. 🙂 Hra L on meidän sisustussuunnittelija, mä vaan makaan sohvalla ja hyväksyn/vastustan sekä rahoitan. 😛 Kävipä hän viime viikolla yksin Ikeassakin, kun mulla menee siellä aina hermot. Mä ehdin sillä välin käydä moikkaamassa ex-kämppiksen vauvaa. 🙂
Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin erittäin hyvin! Heti ensimmäisinä päivinä ostimme eteiseen kaksi uutta lapsiporttia, jotta koirat ei pääsisi eteiseen. Ostimme 5cm korkeamman kuin edellinen portti, josta Irkku pääsi yli. Noo.. pääsee se tästäkin yli (vajaan metrin korkeudella), mutta ylemmäs ei voinut enää nostaa, koska silloin meni Roni ali. 😀 Hyvä yhdistelmä tuo koipeliini ja luolakoira. Koirat ovat tottuneet hissillä matkustamiseenkin jo oikein hyvin. Hissi on onneksi niin pieni, ettei sinne kukaan vieras änkeä meidän kanssa yhtäaikaa. Uuden kodin rapussa asuu ainakin kaksi muutakin koiraa, mutta toistaiseksi sen suuremmilta kohtaamisilta on vältytty. Rapussa kulkee myös edelliseen kotiin verrattuna paljon enemmän väkeä, joten ÄksyPöksy-Roni pääsee silloin tällöin kainalokyydillä ovista ym. Hyvin on onnistunut kauppakassinkin kanssa. 😀 Sylissä Roni ei murraa kenellekään, maassa ollessaan se olisi riski.
Joulusta voisin sen verran mainita, että kaikki meni yli odotusten!! Ainoa ihmetyksen aihe Ronin käytöksessä oli se, että Roni ei tunnu hyväksyvän siskopuoltani E:tä, ei sitten millään. Alankin epäilemään, että jotain on joskus sattunut heidän välillään. Kerran nimittäin Roni karkasi isän luona ollessamme häneltä. Roni oli tuolloin reilut 1,5tuntia ulkona E:n yrittäessä saada Ronia kiinni. Mitkään puhelimessa antamistani neuvoista ei jostain syystä toimineet. Minä olin sillä välin taksijonossa keskustassa. Minun saapuessa pihaan, hyppäsi Roni samantien syliini täristen ja ihan paniikissa. Ei olisi halunnut sylistäni maahan edes sisällä. Luulen, että tuolloin tapahtui jotain mitä en tiedä, sillä Roni suostuu ottamaan E:ltä namia yms ollessaan minun sylissä, mutta ”omillaan” ei uskalla olla vaan alkaa samantien hyppimään, näykkimään ja räkyttämään. Päätin, että parempi pitää heidät erillään. Näkevät niin harvoin ja pikaisesti, ettei mitään ehdi harjoittelemaan.
Jouluna maalla ollessamme meidän perhe oli eristyksissä sellaisessa piharakennuksessa, koska siskoni Tino-uroscollie meinasi vähän mennä sekaisin Irkun sulotuoksuista. Mummolassa käytiin kylässä aina niin, että Tino oli ulkona, kun me olimme sisällä. Yhteislenkkejä pystyttiin kyllä tekemään, kun tärppipäivät oli ohi.
Rovaniemellä oli Hra L:n porukoiden karhukoira Mosku ihmeissään kaupunkilaisneidin saavuttua paikalle. Mosku asuu ulkona, eikä edes uskalla tulla sisälle, joten siellä oli helppoa eristää koirat. Mosku-raasu tosin ulvoi kaksi yötä Irkun ikävää tehtyämme koko porukalla illalla hihnalenkin. Rovaniemellä oli myös Hra L:n siskon lapset (11v., 8v. ja 6v.)mukana menossa ja koirat nauttivat!! Lapset jaksoivat juosta koirien kanssa vaikka ja kuinka.
Yhtenä päivänä kävimme kiipeämässä vaaran huipulle makkaranpaistoon. Voi, mitkä maisemat. Päätinkin muuttaa isona Lappiin! Hra L:n isä sanoi matkan olevan 2,5km, mutta todellisuudessa se oli varmasti tuplasti ellei triplasti tuon verran. Ehkä lapissa kilometritkin on pidempiä. 😀 Muut menivät sinne laelle moottorikelkalla, mutta meidän perhe käveli koko matkan edes takas. Hämmästyttää muuten tuo Ronin luottamus omaan ”sukuun”. Minun tai Herra L:n sukulaisiin luotetaan ihan 100%sti vaikka harvoin näkevät eikä mitään ihmeempiä murinoita ollut. Ihmeellistä.
Tulimme juuri sopivasti uudeksi vuodeksi rakettien paukkeen keskelle kotiin. Koirat ei taaskaan ollut moksiskaan, mitä nyt Irkku halusi uudenvuodenaaton olla sylissä tai sängyn alla masentuneena. Johtunee juoksuista, koska viime vuonna ei ollut mitään vastaavaa. Irkulla ei ole onneksi ollut mitään valeraskausoireita.
Uudenvuodenpäivänä rakas keponi piti taas meidän mainettamme yllä katkomalla jonkun perheenisän ilotulitusraketit. Tämä perheenisä oli ampunut uudenvuodenpäivän iltana roomalaisella kynttilällä melkein Ronia päin. Hra L tästä hiukan hermostui, sitoi koirat puuhun kiinni ja meni katkomaan ne raketit. Hullu se on, mutta henkeen ja vereen omiensa puolella. 🙂 Onneksi kuitenkin muutettiin, alkoi maine olla aika kova. 😛
Agilitya ollaan harrastettu ahkerasti molempien koirien kanssa. Lenkkeilty ollaan paljon ja tänä talvena on uskaltanut taas mennä järven jäälle lenkillekin. Ollaankin jäällä lenkkeilty paljon, siellä Ronikin kestää vapaana ollessaan häiriötä paremmin, kun se ei säikähdä esim. hiihtäjiä. Tokikaan ei kovin lähellä mennä, mutta ei kovin kaukanakaan. Ihana tunne, kun koira ei ahdistu ohikulkijoista. Nykyään Roni tosin etsii jäällä aina vinkulelua, koska on KERRAN sieltä löytänyt sellaisen. Ei kivaa.
Kävimme muuten Hra L:n kanssa Lontoossa muutaman päivän reissun minun synttäreiden aikaan tammikuussa. Ihanaa oli! Kuvia voisin laitella tännekin jossain vaiheessa, kunhan kamera löytyy jostain. 🙂 Irkku oli isälläni ja Roni ex-iskä T:llä. Kivaa oli molemmilla koirilla ollut.
Harrastuskoiramme Irkku on huvittavuuksien huvittavuus. Siitä ei kyllä ole kovinkaan tavoitteelliseen harrastamiseen (eikä onneksi ole minustakaan). Sillä saattaa nimittäin olla sellaisia päivä, ettei se treeneissä tiedä mitä tarkoittaa ”istu”. 🙂 Varmastikin ihan normaalia monenkin rotuisilla koirilla, mutta työkoiraan tottuneelle aika yllättävää. Roni on meinaan valmis ihan mihin vaan milloin vaan, kunhan vaan jotain TEHDÄÄN! Eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vaikka koirani ovatkin hyvin erilaisia, tulevat ne ihan älyttömän hyvin toimeen keskenään. Mitään tappeluita ei ole koskaan ollut, vaikka olen toiminnallani aiheuttanut monta läheltäpiti- tilannetta. Irkku on näissä tilanteissa ollut aina vahva pomo ja Roni on alistunut heti. Niiden keskinäinen suhde on upea! Uuteen kotiin muuton jälkeen on koirat leikkineet keskenään enemmän kuin aiemmin. Ne ovat muutenkin jotenkin rentoutuneemman oloisia kuin vanhassa kodissa. Niillä on nyt enemmän omaa tilaa. Irkku usein vetäytyy kauneusunille makkariin sänkyyn peiton alle ja Roni kyhjää sohvalla kainalossa. Sitten ne välillä herää leikkimään ja syömään luita, mutta kerrostalokyttääminen on jäänyt kokonaan pois, kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koirat eivät näe ulos ikkunoista eivätkä kuule mitään ääniä ulkoa viidenteen kerrokseen. Meidän uusi koti onkin oikea rauhan ja rakkauden pikku pesä. 😀
Irkun toiset juoksut alkoivat tänään. Irkku poti viimeisen viikon ÄRSYTTÄVIÄ PMS-oireita. Murrasi Ronille kokoajan, mökötti sängyn alla, mourusi huomiota, kiljui taas ulos mentäessä, liimautui iholle ihan kokoajan ja hillui ihan hulluna kokoajan. Nyt kun juoksut vihdoin alkoivat se vaan mököttää ja nukkuu. Ei ole meidän naisten elämä kyllä helppoa. 🙂 Tosin Hra L:lla taitaa olla meidän molempien PMS-aikaan aika vaikeaa myös… 😀
Ronista sen verran, että Ronihan sai muutama viikko sitten ensimmäisen agilitynollansa. Lisää täältä. On se helppoa omistaa koiria, kun muut harrastaa niiden kanssa. 🙂 Olin itse tuona viikonloppuna kavereiden kanssa mökillä eli en itse ollut paikalla todistamassa tätä menestystä. Olenkin nyt pikkuhiljaa siirtymässä itse sivuun Ronin agilityharrastusta ajatellen ja nyt on Irkku ollut jo aktiivisemmin mukana omissa treeneissä Juoksut tosin aiheuttaa nyt joulutauon siihenkin. 🙂
Ronilla alkoi Marikan toissa lauantaisen vierailun jälkeen pallokielto. Se oli kokoajan ihan ylikierroksilla ja stressaantuneen oloinen. Kotonakaan se ei osannut rauhoittua. Puhuttiin asiasta Marikan ollessa meillä kylässä, jolloin Hra L paljasti pelanneensa Ronin kanssa pallolla päivittäin, toisinaan jopa 3 TUNTIA! Miettikää. Kai sitä nyt kuka tahansa olisi vähän stressaantunut. Hyväähän tämä minun hyvinkin kehityskelpoinen keponi oli ajatellut. No, nyt on pallot piilossa ja Roni todella paljon rauhallisempi.
Ollaan nyt joulua ajatellen kyläilty Ronin ja Irkun kanssa jonkun verran ihan treenaus mielessä. Käytiin tuossa taannoin kummipoikaani moikkaamassa koirien kanssa ja kyllä tuota Ronia saa aina vaan ihailla, kun se on lasten kanssa. 8-kuinen Aatos-poika tarttui Ronia välillä hännästä ja taputti ei niin nätisti, mutta Roni vaan katsoo minua kuin sanoisi ”voitko pliis auttaa.” Ja minähän autoin. 🙂 irkku nyt oli hiukan hankalampi tapaus pitää kurissa, kun se olisi niin kauheasti halunnut vaan pussailla Aatoksen kanssa. Aatos piti vaan suuta auki ja irkku antoi kielareita. Aatoksen äiti vaan kuvasi videota pojan isää varten, kuinka vastustuskykyä kasvatetaan. 😀 Samaten kävimme lenkillä ystäväni ja hänen 4,5 -vuotiaan poikansa kanssa ja Mio-poika halusi taluttaa Roni-koiraa. Roni käveli niin nätisti, että luulisi sen olevan paremminkin koulutettu koira. Katseli aina välillä taakseen, että tuleeko se sieltä. Samaisella lenkillä päästimme koirat pellolle juoksentelemaan ja Mio juoksenteli siellä koirien kanssa eikä Roni jahdannut yhtään. Auta armias jos ystäväni olisi tehnyt saman, olisi hänen vieressään pomppinut ja riekkunut erittäin saalisviettinen parsonpoika. 🙂 Tällä viikolla kävimme myös työkaverini luona kyläilemässä. Molemmat koirat käyttäytyivät melko hyvin, mitä nyt Roni bongasi pesäpallon vaatehuoneen peränurkasta. Sillähän piti sitten pelailla koko vierailun ajan. 🙂
Mitäköhän muuta meidän elämään kuuluisi. Hmmm. Edelleen asustellaan meidän ihanaisessa yksiössämme, mutta valoa näkyy tunnelin päässä. Meille ehkä pian vapautuu kauan odottamamme kaksio. Jihaa! Joulu tulee lujaa vauhtia ja minun jännitykseni lisääntyy. Pitää meinaan silloin tuon meidän stressiperse- Ronin ja juoksuisen Irkun kanssa kyläillä pitkin Suomea. No Irkku vaan visusti Fleksi päähän ja Ronille tarvittaessa kuonokoppa päähän. Olen jo ”tuunannut” sitä niin, että se pystyy ottamaan nakin palasia sieltä raosta, mutta ei kykene näykkimään. Menemme onneksi omalla autolla kyläpaikkoihin niin saa häkinkin mukaan helposti. Ensin menen Järvenpäähän, sieltä mummolaan ja sieltä sitten Rovaniemelle Hra L:n porukoille. Näissä kaikissa paikoissa on siis uroskoira, joten HIUKAN tarttee säätää… No mutta sitten ei tarttekaan hetkeen mennä mihinkään stressailemaan. Tai no, ajateltiin me Hra L:n kanssa lähteä Lontoossa käymään tammikuussa, mutta koirat saa mennä johonkin mukavaan paikkaan hoitoon. 🙂
Tällaisia upeita maisemia löytyy lenkkeillessä. En näköjään osaa tän paremmin näitä julkaista… Viimeisessä Irkku lepäilee lenkin jälkeen. 🙂
Moikka kaikki! Kyllästyin vuodatuksen toimimattomuuteen ja väsäsin uudet sivut tänne. Nyt opettelen tätä käyttämään. Vaikeutta! vanha blogi.
Mä oon yövuorossa ja edelleen tämä tuntuu olevan ainoaa aikaa, jolloin ehdin/jaksan tänne päivitellä mitään. Yhteistä vapaa-aikaa ns. perheenä meillä on todella vähän ja muutenkin tuntuu, että olen kotona aivan liian harvoin. Käytän siis kotonaoloajan mieluummin muuhun kuin blogin päivittämiseen. 🙂 Meille kuuluu edelleen ihan hyvää. Yksiössä asustellaan eikä edelleenkään loppua näy. Toivottavasti joskus, mutta ei jouluna.
Roni muuttuu jostain syystä kokoajan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi. En tiedä voisiko syynä olla esimerkiksi se, että pallien mukana Ronilta lähti osa miehisestä itsevarmuudesta. Muuta syytä en keksi. Onhan meillä toki muuttunut elämä todella paljon kahdessa vuodessa, mutta kuitenkin. Ärsyttävää. Sen kanssa saa olla nykyään tosi varovainen. Ei se pure, mutta näykkii edelleen ja itse rinnastan sen ihan täysin puremiseen. Harjoitellaan nyt rauhassa ja keksitään ratkaisuja. Isän luona yhden ratkaisun toi jo pyykinkuivaustelineen virittäminen aidaksi tuulikaappiin, jolloin Roni näkee kuka tulee ennenkuin tap(p)aa tulijan. Toivotaan, että Roni palaa entiselleen taas joskus. 🙂
Irkku taas tekee toisia juoksujaan ja on PMS-oireineen toisinaan todella rasittava. 🙂 Hra L ei saa Irkulta hetken rauhaa, kun Irkku haluaa kokoajan olla tosi lähellä MIESTÄ. Minusta paskat välittää… 🙂 Lisäksi Irkku merkkailee kuin uros konsanaan, jopa koipea nostaen. Toivottavasti juoksut alkaa ja loppuu reilusti ennen joulua, koska muuten menee joulunvietto melko hankalaksi. Suunnitelma on tällä hetkellä tämä: Hra L ottaa Irkun mukaansa pohjoiseen ja minä menen Ronin kanssa ensin meidän maalle ja sieltä junalla Rolloon. Tämä järjestely siksi, että en halua antaa Ronia T:lle, ettei mitään vahinkoa satu ja kahden koiran kanssa yksin junassa matkustaminen on vähintäänkin hmm… ekstremeä. 🙂 Kiitos M hyvästä ideasta. Mutta mikäli Irkulla on juoksut, emme voi näin tehdä. Hra L:n porukoilla on uroskoira, joka menisi Irkun ihanista tuoksuista täysin sekaisin. Toivotaan, että alkavat pian ja loppuvatkin pian. Punainen 8m fleksi odottaa jo juoksujen alkua… 🙂
Katsotaan, josko jaksaisin tätä blogia vähän useammin päivitellä. Nyt ei jaksa tämän enempää loruilla, kun on väsy ja krapulakin edelleen. Moimoi.
Roniris's Weblog 