Huh huijaa…

3 maaliskuun, 2009, 1:35 am
Filed under: Elämää, Iris, Roni

Kylläpäs mä olen laiska kirjoittelemaan tänne yhtikäs mitään. Joskos sitä yrittäisi joskus olla vähän reippaampi. Näköjään tulee päiviteltyä tänne vain yövuoroissa. Nyt onkin ollut pitkä tauko yövuoroista.

Me ollaan muutettu!! Jihaa! Meillä on nyt sellainen 52 neliöinen kaksio kirjastohuoneella (oikeasti ”kirjastohuone” on osa olohuonetta, mutta se on eräänlainen välitila eli kirjastohuone). Uusi kotimme on aika erikoinen pohjaratkaisultaan, hankala sisustaa, mutta mielenkiintoinen. 🙂 Hra L on meidän sisustussuunnittelija, mä vaan makaan sohvalla ja hyväksyn/vastustan sekä rahoitan. 😛 Kävipä hän viime viikolla yksin Ikeassakin, kun mulla menee siellä aina hermot. Mä ehdin sillä välin käydä moikkaamassa ex-kämppiksen vauvaa. 🙂

Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin erittäin hyvin! Heti ensimmäisinä päivinä ostimme eteiseen kaksi uutta lapsiporttia, jotta koirat ei pääsisi eteiseen. Ostimme 5cm korkeamman kuin edellinen portti, josta Irkku pääsi yli. Noo.. pääsee se tästäkin yli (vajaan metrin korkeudella), mutta ylemmäs ei voinut enää nostaa, koska silloin meni Roni ali. 😀 Hyvä yhdistelmä tuo koipeliini ja luolakoira. Koirat ovat tottuneet hissillä matkustamiseenkin jo oikein hyvin. Hissi on onneksi niin pieni, ettei sinne kukaan vieras änkeä meidän kanssa yhtäaikaa. Uuden kodin rapussa asuu ainakin kaksi muutakin koiraa, mutta toistaiseksi sen suuremmilta kohtaamisilta on vältytty. Rapussa kulkee myös edelliseen kotiin verrattuna paljon enemmän väkeä, joten ÄksyPöksy-Roni pääsee silloin tällöin kainalokyydillä ovista ym. Hyvin on onnistunut kauppakassinkin kanssa. 😀 Sylissä Roni ei murraa kenellekään, maassa ollessaan se olisi riski.

Joulusta voisin sen verran mainita, että kaikki meni yli odotusten!! Ainoa ihmetyksen aihe Ronin käytöksessä oli se, että Roni ei tunnu hyväksyvän siskopuoltani E:tä, ei sitten millään. Alankin epäilemään, että jotain on joskus sattunut heidän välillään. Kerran nimittäin Roni karkasi isän luona ollessamme häneltä. Roni oli tuolloin reilut 1,5tuntia ulkona E:n yrittäessä saada Ronia kiinni. Mitkään puhelimessa antamistani neuvoista ei jostain syystä toimineet. Minä olin sillä välin taksijonossa keskustassa. Minun saapuessa pihaan, hyppäsi Roni samantien syliini täristen ja ihan paniikissa. Ei olisi halunnut sylistäni maahan edes sisällä. Luulen, että tuolloin tapahtui jotain mitä en tiedä, sillä Roni suostuu ottamaan E:ltä namia yms ollessaan minun sylissä, mutta ”omillaan” ei uskalla olla vaan alkaa samantien hyppimään, näykkimään ja räkyttämään. Päätin, että parempi pitää heidät erillään. Näkevät niin harvoin ja pikaisesti, ettei mitään ehdi harjoittelemaan.

Jouluna maalla ollessamme meidän perhe oli eristyksissä sellaisessa piharakennuksessa, koska siskoni Tino-uroscollie meinasi vähän mennä sekaisin Irkun sulotuoksuista. Mummolassa käytiin kylässä aina niin, että Tino oli ulkona, kun me olimme sisällä. Yhteislenkkejä pystyttiin kyllä tekemään, kun tärppipäivät oli ohi.

Rovaniemellä oli Hra L:n porukoiden karhukoira Mosku ihmeissään kaupunkilaisneidin saavuttua paikalle. Mosku asuu ulkona, eikä edes uskalla tulla sisälle, joten siellä oli helppoa eristää koirat. Mosku-raasu tosin ulvoi kaksi yötä Irkun ikävää tehtyämme koko porukalla illalla hihnalenkin. Rovaniemellä oli myös Hra L:n siskon lapset (11v., 8v. ja 6v.)mukana menossa ja koirat nauttivat!! Lapset jaksoivat juosta koirien kanssa vaikka ja kuinka.

Yhtenä päivänä kävimme kiipeämässä vaaran huipulle makkaranpaistoon. Voi, mitkä maisemat. Päätinkin muuttaa isona Lappiin! Hra L:n isä sanoi matkan olevan 2,5km, mutta todellisuudessa se oli varmasti tuplasti ellei triplasti tuon verran. Ehkä lapissa kilometritkin on pidempiä. 😀 Muut menivät sinne laelle moottorikelkalla, mutta meidän perhe käveli koko matkan edes takas. Hämmästyttää muuten tuo Ronin luottamus omaan ”sukuun”. Minun tai Herra L:n sukulaisiin luotetaan ihan 100%sti vaikka harvoin näkevät eikä mitään ihmeempiä murinoita ollut. Ihmeellistä.

Tulimme juuri sopivasti uudeksi vuodeksi rakettien paukkeen keskelle kotiin. Koirat ei taaskaan ollut moksiskaan, mitä nyt Irkku halusi uudenvuodenaaton olla sylissä tai sängyn alla masentuneena. Johtunee juoksuista, koska viime vuonna ei ollut mitään vastaavaa. Irkulla ei ole onneksi ollut mitään valeraskausoireita.

Uudenvuodenpäivänä rakas keponi piti taas meidän mainettamme yllä katkomalla jonkun perheenisän ilotulitusraketit. Tämä perheenisä oli ampunut uudenvuodenpäivän iltana roomalaisella kynttilällä melkein Ronia päin. Hra L tästä hiukan hermostui, sitoi koirat puuhun kiinni ja meni katkomaan ne raketit. Hullu se on, mutta henkeen ja vereen omiensa puolella. 🙂 Onneksi kuitenkin muutettiin, alkoi maine olla aika kova. 😛

Agilitya ollaan harrastettu ahkerasti molempien koirien kanssa. Lenkkeilty ollaan paljon ja tänä talvena on uskaltanut taas mennä järven jäälle lenkillekin. Ollaankin jäällä lenkkeilty paljon, siellä Ronikin kestää vapaana ollessaan häiriötä paremmin, kun se ei säikähdä esim. hiihtäjiä. Tokikaan ei kovin lähellä mennä, mutta ei kovin kaukanakaan. Ihana tunne, kun koira ei ahdistu ohikulkijoista. Nykyään Roni tosin etsii jäällä aina vinkulelua, koska on KERRAN sieltä löytänyt sellaisen. Ei kivaa.

Kävimme muuten Hra L:n kanssa Lontoossa muutaman päivän reissun minun synttäreiden aikaan tammikuussa. Ihanaa oli! Kuvia voisin laitella tännekin jossain vaiheessa, kunhan kamera löytyy jostain. 🙂 Irkku oli isälläni ja Roni ex-iskä T:llä. Kivaa oli molemmilla koirilla ollut.

Harrastuskoiramme Irkku on huvittavuuksien huvittavuus. Siitä ei kyllä ole kovinkaan tavoitteelliseen harrastamiseen (eikä onneksi ole minustakaan). Sillä saattaa nimittäin olla sellaisia päivä, ettei se treeneissä tiedä mitä tarkoittaa ”istu”. 🙂 Varmastikin ihan normaalia monenkin rotuisilla koirilla, mutta työkoiraan tottuneelle aika yllättävää. Roni on meinaan valmis ihan mihin vaan milloin vaan, kunhan vaan jotain TEHDÄÄN! Eroa kuin yöllä ja päivällä.

Vaikka koirani ovatkin hyvin erilaisia, tulevat ne ihan älyttömän hyvin toimeen keskenään. Mitään tappeluita ei ole koskaan ollut, vaikka olen toiminnallani aiheuttanut monta läheltäpiti- tilannetta. Irkku on näissä tilanteissa ollut aina vahva pomo ja Roni on alistunut heti. Niiden keskinäinen suhde on upea! Uuteen kotiin muuton jälkeen on koirat leikkineet keskenään enemmän kuin aiemmin. Ne ovat muutenkin jotenkin rentoutuneemman oloisia kuin vanhassa kodissa. Niillä on nyt enemmän omaa tilaa. Irkku usein vetäytyy kauneusunille makkariin sänkyyn peiton alle ja Roni kyhjää sohvalla kainalossa. Sitten ne välillä herää leikkimään ja syömään luita, mutta kerrostalokyttääminen on jäänyt kokonaan pois, kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koirat eivät näe ulos ikkunoista eivätkä kuule mitään ääniä ulkoa viidenteen kerrokseen. Meidän uusi koti onkin oikea rauhan ja rakkauden pikku pesä. 😀